Kello on hiukan liikaa, mutta ajattelin postata lyhyesti tämänpäiväisestä innostuksestani visoida taas tulevaisuuden työuraa, johon ei liittyisi diplomi-insinööreille tyypilliseen tapaan istuskelua toimistossa joka arkipäivä yhdeksästä viiteen, vaan ennemminkin itse valittavana aikana tehtävää työtä, josta vaikka saisi hiukan vähemmän palkkaa, mutta joka tarjoaisi vapauden tehdä hommia silloin kun haluaa, siellä missä haluaa ja sen verran kuin haluaa. Sopiva työviikko voisi olla vaikkapa 6 tunnin työpäivä maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina. =)
Melko haihattelultahan moinen helposti kuulostaa, mutta netistä löytyy varsin paljon mielenkiintoista luettavaa vastaavanlaisista visioista sekä myös lukuisia tyyppejä, jotka tuntuvat tekevän hommiaan melko vapaassa rytmissä. Blogauskynnyksen tänään ylitti Zen Habitsin artikkeli, jossa aika mukavasti oli koottu toimistosta pakenemisen hyviä puolia, sekä myös muutamia tapoja toteuttaa tuollaisia suunnitelmia myös käytännössä.
Kun en kerran tarkkaan osaa määritellä, mitä haluaisin työkseni tehdä, niin miksipä en tekisi ainakin työolosuhteisiin liittyvää tavoitteellista rajausta jo nyt. Toki kulman takaa voi tulla pompsahtaa yllättävä aihe, jota innostun lähteä täyspäiväisesti tutkimaan johonkin TKK:n labraan, mutta jos näin ei käy, voisi tuo 24-tuntinen työviikko olla tavoitteena.
Laiskaa? Ehkä, mutta laiskaa on myös valua eteenpäin olosuhteiden ja tapahtumien vietävänä ja päätyä lopulta perushommaan, josta tienaa mukavasti olematta kuitenkaan tyytyväinen siihen, että ei edes yrittänyt toteuttaa unelmiaan.
Kypene 
Kuulostaa siistiltä. Silti en oo ihan varma, sopisiko tuo mulle. Tähän mennessä ainakin jotenkin tuntuu, että ehdottomasti eniten stressiä tulee juuri sellaisista töistä, jotka saa tehdä periaatteessa silloin kun haluaa. Käytännössä kun niillä on kuitenkin joku DL, ja usein tekeminen kohdistuu vasta niihin viimeisiin iltoihin ennen sitä dedistä.
Musta tuntuu nykyisin aika useinkin että mulle sopis loistavasti 40 tunnin yhdeksästä viiteen -työviikko. Sen ajan keskittyy siihen työhön ja loppuaikana ei ajattele sitä ollenkaan. Tietty on eri asia, jos oikeasti löytäis sellaisen työn joka vaan ois niin kivaa että siitä ei stressais ollenkaan. Mutta jotenkin tuntuu että kaikki työt rupeavat stressaamaan siinä vaiheessa kun ensimmäiset dedikset asetetaan.
Hyvä pointti kyllä! En oo itekkään kauheen hyvä tekmään asioita itselle oikeesti miellyttävällä aikataululla sillon kun aikataulusta saa ite päättää. Meinasin kirjottaa tähän pidemmältikin vastausta, mutta päädyin kirjottamaan uuden blogitekstin saman tien. :) (https://kypene.wordpress.com/2007/11/21/vapaana-myos-deadlineista/)
Päivitysilmoitus: Wanderlust « Kypene
Päivitysilmoitus: Juho Makkonen - Sanainen arkku » Luo itsellesi työpaikka
Päivitysilmoitus: Hyvät ideat eivät huku | Kypene