Matikkauurastusta

Huh, mahdollisesti elämäni viimeinen matikankoe takana. Mielenkiintoisin pointti kokeessa oli oikeastaan siihen valmistautuminen, ja siinäkin erityisesti sunnuntain hurja kymmenen tunnin ryllistys. Viimeksi olen tainnut käyttää noin pitkän yhtenäisen ajanjakson yksin tehtävään koulutyöhän fuksivuoden ohjelmointiprojektin viimeisenä vuorokautena. Hämmentävintä tuossa 10-tuntisessa uurastuksessa oli oikeastaan, se että se tuntui jopa hyvältä.

Motivaatio matikan kanssa on ollut melkoisen hakusessa, erityisesti tämän viimeisen kurssin osalta. Tunnetusti kyllä eniten stressiä aiheuttavat tekemättömät työt, eikä niinkään se tekeminen. Matikankin osalta ahdistavinta on ollut ajatus siitä, kuinka paljon enemmän hommia olisi koko ajan pitänyt olla tekemässä. Kuitenkin nyt kun hetkeksi sulki muun maailman pois ja keskittyi yhteen asiaan kerrallaan, väheni ”pitäis olla tekemässä”-ahdistus nollaan. Itse asia eteni totutun hitaasti ja tuntui yhtä vaikealta kuin ennenkin, mutta tunsi ainakin tekevänsä sitä, mistä tulevan kokeen kannalta olisi eniten hyötyä.

Tiivistettynä siis pointit, jotka sunnuntainen puurtaminen palautti mieleeni:

  • ”paras tuottavuusvinkki” otsikolla kuultu neuvo ”Cut your internet cable” oikeasti toimii. Veikkaan, että olisi kulunut iso osa tuosta kymmenestä tunnista random surffailuun ja ”ihan nopeisiin ” tsekkauksiin, jos en olisi ihan konkreettisesti käynyt nykäisemässä verkkopiuhaan kämppiksen huoneessa olevasta päästä irti. :D
  • Ennakkoon murehtiminen on turhaa: ”Jos voit tehdä jotain asialle etukäteen, tee. Jos taas et voi, relax.” :)
  • Työnteko kannattaa. Sain varsinaisessa kokeessa vastattua sen verran, että saan todennäköisesti kasaan juuri tarvittavan määrän pisteitä. =)

Päiväunet

Edellistä kirjoitusta voisi täsmentää sillä, että jatkamisajatuksen ja aloittamisen väliin ei kannata jättää kauhean pitkää taukoa, jos tavoitteena on joskus saada jotain aikaankin.. Ei puolitoista kuukautta tosin ihmiselämän mittakaavassa pitkäaika ole.

Nyt kirjoitin jatkoa, sillä innostuin siitä muutoksesta fiiliksessä, jonka äsken nukutut päiväunet saivat aikaan. (Hiukan vaikutusta oli ehkä myös sillä, että ystäväni Tommi sai oman bloginsa alkuun.) Olen ennenkin todennut, että noin reilun puolen tunnin mittaiset päiväunet ovat ainakin itselleni sopiva tapa saada energisempi fiilis loppuillaksi. Tykkään uskoa, että uhratun ajan saa helposti takaisin tarmokkaampana toimintana.

Vähintäänkin tänään se on totta, sillä ennen unia tämä tuntui huonoimmalta päivältä pitkään aikaan. Nyt olo on jopa hämmentävän energinen ja asenne huomista markkinoinnin tenttiä ja siihen valmistautumiseen käytettävää tätä iltaa kohtaan hyvä.

Ehkä muutos johtui vain siitä, että tavallaan päätin jo etukäteen, että ”nukun eka lyhyet päikkärit ja sitten herään paremmalla fiiliksellä lukemaan.” Anyway, päiväunet <3